Miksi suomalaiset ovat uskomattoman kiinnostuneita Yhdysvaltain juuri presidentin valinnasta, mutta tuskin mainitsevat sanaattoreita ja kuvernöörejä, vaalien todellista luonnetta ja päättäjiä 50 osavaltion sisällä. Ovatko jenkit kiinnostuneita Suomesta ja miten vaalit vaikuttavat meillä Euroopassa ja juuri Suomessa? Tätä pohtii Helsingin Sanomat vuorokautta ennen vaaleja.
Trumpin käyttämälle ”raking”-termille naureskeltiin avoimesti Suomessa. Uusi Suomi kuitenkin kertoi marraskuussa 2018, että termi oli virheellisesti käännetty ”haravoinniksi”, mutta metsänhoidossa sillä tarkoitetaan koneellista hakkuutähteen korjuuta esimerkiksi energiapuuksi. Erikoistutkija Juha Laitila Luonnonvarakeskuksesta Lukesta sanoi Uudelle Suomelle, että Trumpin ajatus oli oikea. Me siis pilkkasimme turhaan Yhdysvaltain presidenttiä, koska se nyt on medoittemme asenne juuri nyt Trumpin kohdalla. Ei sen kummallisempaa. Sellainen arvomaailma vaikuttaa toki myös omaamme mediamaailmassa eläen ja sen arvoihin ja normeihin sopeutuen, siihen myös luottaen.
Hesari pohtii tänään Yhdysvaltain vaalien merkitystä suomalaisille ja erikseen vielä kahden ehdokkaan kautta vertaillen. Entäpä jos pohtisimme nyt myös Suomen osuutta Yhdysvaltain vaaleihin ja sen tulokseen? Mehän medioinemme puhumme ja kirjoitamme siitä ikään kuin olisimme Floridaa ja Kaliforniaakin mahtavampi vaikuttajia vaaleissa.
Yksi asia kuitenkin löytyy, kun oikein kamman kanssa haravoimme. Suomi on mainittu Trumpin toimesta viitaten juuri Kalifornian metsäpaloihin. Ja vielä aivan oikein, olkoonkin että käsite ”raking” käännettiin meillä tahallaan väärin sekin. Tohtori Juha Laitila Lukesta onneksi oikaisee.
Kuka muistaa, mikä mahtaisi olla tänään Suomen arvostetuin yritysnimi ja sen tuotteet sekä missä mahtaisi sijaita? Me kun emme tahdo tuntea omasta maastamme juurikaan edes kuntiamme, mutta Yhdysvallat on hyvinkin hallinnassa. Nyt siellä valitaan kunernöörejä ja senaattoreja, ei niinkään presidenttiä. Lisäksi valitsijamiehiä presidenttiä valitsemaan.
Ei siellä suoraa vaalia ole, eikä ollut meilläkään kun valitsimme Kekkosta ja hänen edeltäjiään. Olisiko yksikään nykyisistä presidenteistämme mennyt läpi, tullut valituksi edes ehdokkaaksi, jos olisimme äänestäneet valitsijamiehiä ja -naisia sekä samaan aikaan kansaedustajammekin sekä maakuntavaltuutettuja?
Miten takavuosien presidenteillemme ennen Kekkosta olisi mahtanut käydä, jos vaali olisi ollut suora kansanvaali eikä valitsijamiesvaalimme? Miten Paasikivi, Kekkonen tai Kallio, Ryti olisivat menestyneet? Näitä me emme pohdi juurikaan, vaan oletamme, ettei vaalitapa vaikuta tulokseen. Kekkosen valinta tapahtui yhden valitsijamiehen loikatessa, ostettaessa.
Senaatti ja sen valtaaminen kiinnostaa Yhdysvalloissa demokraatteja toki enemmän kuin presidentinvaalit. Demokraatit ovat istuttamassa jo sen puheeenjohtajaksi Kamala Harrista ja kaapaamassa samalla tärkeämmän kuin Trumpin presidenttiyden. Näin rebuplikaanitkin joutuvat tekemään tosissaan töitä pitääkseen enemmistönsä ja niinpä juuri tämä vaali tukee Trumpinkin mahdollisuuksia tulla valituksi osana republikaanien ja demokraattien ankaraa taistelua vallasta.
Ilman tätä taisteluahan Trumpilla ei olisi ollut koskaan mitään mahdollisuutta päästä presidentiksi. Yhdysvalloissa vaaleja käydään useampia rinnakkain ja nyt Suomessa ei seurata muuta kuin yhtä vaalia, tuntematta lainkaan millaiset miehet ja naiset käyvät taistelua senaattorin paikastaan. Hehän nämä vaalit ratkaisevat, kuten kävisi Suomessakin, jos presidentti ja eduskunta valittaisiin samana päivänä ja meillä olisi vain kaksi puoluetta.
Kuka tai ketkä mahtaisivat olla Suomessa presidenttejä, jos suoran kansanvaalin sijaan käyttäisimme edelleen valitsijamiehiä? Tai toisin kysyen, ketkä varhaisemmista presidenteistämme, Kekkosesta alkaen, eivät olisi tulleet valituiksi, jos kansa olisi voinut äänestäää valitsijamiesten sijaan suoraan presidenttiehdokkaitamme?
Kirjassani ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100” kävin leikkimielistä tämän asian pohdintaa. Tosin historiallahan ei saa spekuloida… mutta koko ajanhan me sitä kuitenkin teemme. Me pohdimme tekojamme peilaiten sitä jo aiemmin kokemaamme, siis historiaan.
Molemmat Yhdysvaltain presidenttiehdokkat, Trump ja Biden, ikäihmiset, saavat omat varmat osavaltionsa ja ratkaisu jää nyt kokonaan vaa’ankieli osavaltioden äänestäjille. Niinpä molemmat kanditaatit ovat panostaneet 93 % esiintymisistää juuri näihin osavaltioihin. Suomi ei kuulu näihin osavaltioihin vaikka medioita seuratan siltä vaikuttaisikin.
Omat kuntavaalimme tuskin saavat tällaista huomiota osakseen tulevana keväänä kuin mihin Trump ja Biden kykenevät medioissamme. Niillä kuitenkin on jonkin verran enemmän merkitystä suomalaisten elämälle kuin Yhdysvaltain presidentillä. Tervetuloa suorittamaan kuntapalveluanne yhdyskuntapalveluna jokainen omassa kontikunnassaan.
Siellä odottaa noin tuhat hoidettavaa lakia ja asetusta sekä paljon muuta, jotka jokainen kuntalainen on velvollinen osaltaan hoitamaan. Pelkkä omien valtuutettujen haukkuminen ei ole oikein reilua, kun kunnissamme ei ole eduskuntamme tapaan hallitusta ja sitä kritisoivaa oppositiota.
Jos sellainen on syntynyt, silloin mukana on juuri valtakunnan tason politiikkaan osallistuvien poliitikkojen tapa hämätä sekä hämmentää medioineen myös kunnallispolitiikkamme oman asiansa hoitajaksi. Emmehän me edes tiedä mitä kuntaa ja missä nuo Trumpin mainitsemat ”haravat” mahtoivat Suomessa tarkoittaa?
Missä mahtaa olla Ylä-Savo ja sen pääkaupunki tai Vieremä ja Sonkajärvi, Pielavesi tai Keitele? Montako kuntaa maassamme mahtaisi olla ja kuinka monta seutkuntaa keskuskaupunkeineen? Erottuuko Kitee Kittilästä ja Forssa Iisalmesta?
Seutukaupunkeja maaseutukuntineen löytyy yli puolensadan seutukunnan keskuksena ja satojen kuntien valtuutetut valitaan ensi keväänä. Onko heillä nyt varmasti oma ohjelma ja mihin verorahamme käyttävät? Yli miljoona suomalaista seutukunnissamme on paljon enemmmän kuin alle puoli miljoonaa Helsingissä. Kuuntelemmeko me aivan liikaa Helsingin ääntä? Trumpin ja Yhdysvaltain ääntä? Mihin oma äänemme on kadonnut tai kadotettu, kuka on sen vaientanut?