Eilinen ilta meni valtuustossa seuraten Forssaan suunnitellun uuden monitoimitalon ja koulujemme tulevaisuutta. Se oli erittäin valaiseva ilta. On hyvä että X ja Y -sukupolven päättäjät saavat hieman taustaa mitä on kasvattaa Z -sukupolven lapsia. Heidän tulevaa kouluaan ja sen moninaisuutta, yhteisopettajuutta, suljettuja ja avoimia oppimisympäristöjä, oppimistilanteita ja oppimistapojamme, jopa asentoja sekä informaalisen tilan merkitystä ylipäätään myös lapsille, joita Forssaan tuodaan ympäri Suomea oppimisvaikeuksiensa tai poikkeavuuden johdosta. Todellinen lapsiystävällinen Forssa myös tässä mielessä. Sen soisi myös muun Suomen ymmärtävän Forssasta puhuessaan. Siinä missä kaatopaikkajätteitään Forssaan tuodessaan ja niitä jalostettaessa täällä kiertotalouden käyttöön. Voisi tästä forssalaisia veronmaksajia vähän palkitakin. Itse kun ovat kovin vaatimattomia ja hiljaa.
Tervetuloa kameran kanssa kulkevat 2000-luvulle. Jokainen meistä kantaa kameraa nyt mukanaan taskussaan ja silloin myös photoshopataan. Fotofinlandia on menneen talven lumia jos se ei kykene uudistumaan ja hakemaan myös taidekuvalle uutta sisältöä. Se on ainut keino pitää kuvaaminen hengissä myös taiteena sekä hankkia uusia kuvaajia mukaan kilpailuihin.
Ammattimainen taidekuva ei voi olla autenttinen silloin, kun sellaista ei 2000-luvulla syntynyt ymmärrä käsitteenä lainkaan. Siis tämä Z-sukupolvi erotuksena X ja Y sukupolvillemme. Olen koko ikäni kulkenut kamera mukana sitä samalla ulkoiluttaen. Se avaa uuden näkökulman maailmaani ja en itse sitä edes havaitse. Z-sukupovi ei myöskään havaitse kuinka heidän vanhempansa ja isovanhemmat eivät vielä lapsuudessaan tunteneet sosiaalisen median elämää lainkaan. On se ollut omituinen ja köyhä lapsuus kuvista ja videoista.
Ja sen kyllä myös huomaa uutta koulua Forssaan suunniteltaessa. Kaikki on käynnistettävä valtuustossa aivan alusta alkaen aapisesta, jossa kerrotaan tilasta ja sen moninaisuudesta, yhteisopettajuudesta, suljetuista ja avoimista tiloista, oppimistilanteistamme, työasennoista ja informaalisen tilan alkeistamme.
Kameran takana oleva ihminen kuitenkin kiinnostaa aina enemmän kuin sen eteen asettuneet. Onko kuvaa käsitelty ei minua kiinnosta lainkaan. Kuvan eteen asettuneet tahtovat käsitellä itseään ennen kuvausta ja joko sen osaavat tai sitten on opetettava. Luontokuvat ovat hieman eri asia ja oma maailmansa. Siinä teknistyvä maailma kuitenkin näkyy kaikkein selvimmin, etenkin kun kuvaushetki ja kohde ovat aivan poikkeuksellisia ja vaativat myös poikkeuksellista tekniikkaa.
Tai mitä sanotte kuvista, jotka on otettu kuusta, merten syvänteistä ja käyttäen välineitä, joilla kuvata ihmistä sisältä tai mikroskoopin alle asetettuja näkymiä. Universumin kuvat ovat komeita nekin.
Radiosta löytyvät tänään henkilökohtaisimmat puhujat yllättävästä kolosta, kirjoittaa Veli-Pekka Lehtonen Hesarissa (13.3). Radiohartauksissa kyse ei ole jumalista ja Jeesuksesta vaan siitä, miten siellä puhutaan. Sama päti jo 1600-luvun kirkkoomme. Ei tämä ole sattumaa vaan vuosisatainen ilmiö. Siitä on pidetty tiukasti kiinni, kuten minä kamerastani ja tavasta kirjoittaa blogini, artikkelini ja koota niistä kirjani. Se on pyhä asia. Vuosituhantista tuotetta ja jo geeneihin siirtynyttä perintöäni Isak Pihlmanin ajoista alkaen Turun ja Helsingin yliopiston pyhien kielten ja retoriikan professorina lähes kymmenen sukupolvea takaperin sukupuutani seuraten.
Radiopapin kohdalla mukana on tunne arvaamattomuudesta, yhdistäen tunnepuhe asiaan, seremonialliseen esitykseen ja samalla odottamattomaan. Pappi saa erikoiskohtelun ja puhuu mitä haluaa. Mutta ei toki kuten Veli-Pekka Lehtonen kuvaa, kiihtyneesti, tylsästi, ulkoa opitusti tai vain sattumuksia suustaan suoltaen. Tässä Lehtonen menee harhaan. Ei ole Lehtoselle teologista koulutusta takanaan.
Retorinen puhe radiossa syntyy juuri seremonian ammattilaisen tuottamana ja tunnepuheen kautta. Pappi on todellakin kuten ammattinsa osaava luontokuvaaja tai kirjailija, työnsä hyvin hoitava toimittaja. Aamuhartaus on Voice of Finlandia. Lopun Veli-Pekka Lehtonen hoitaa tyylikkäästi kysyen, miksi tämä rooli on vain uskonoppineilla. Voisihan se olla myös poliitikoillamme ja miksi ei myös ammattinsa osaavilla professoreillakin. Tänään sitä kuitenkin haetaan jo peruskouluissamme ja oikeammin sitä edeltävässä kasvatuksessa. Tässä poliitikkomme eivät saa harhailla menneen maailman lumoissa X ja Y sukupolvien edustajinamme tumpeloiden. Koulu rakennetaan nyt Z -sukupolven käyttöön johon myös opettajamme koulutetaan.